VintageViikonloppu SisustajanTaivaassa

Herranjestas että otti voimille tuo eilinen reissu Taivaaseen ja takaisin! Kello on jo puoliyhdeksän illalla ja nyt vasta alan herätä myös aivotoiminnan puolesta, nukahdattuani koko iltapäiväksi olohuoneen sohvalle.
Mutta nyt seuraa älyllisen toiminnan harjoitus - suht' selkeän blogitekstin tuottaminen.
Hyvä tapa lienee ehkä alusta alkaminen...


Eilisaamuna heräsimme aikaisin hevosia hoitamaan ja pakettiautoa pakkaamaan, sillä edellisenä päivänä olimme saaneet yllätyskutsun Sunan Sisustajan Taivaan itsenäisyyspäivän myyjäistapahtumaan. Viisivuotias tyttäreni jäi rakastamiensa tallityttöjen hellään hoivaan ja onnistuimme livistämään tilalta niin, etteivät koiratkaan huomanneet lähtöämme. Loistava lähtösuksee siis, lukuunottamatta pientä aikataulun venähdystä...

Paikalla vastassa oli aina yhtä energinen ValkoistaUnelmaa-blogin Riikka, joka oli tottakai "sisustanut" kadunvarren ihanine tavaroineen jo aikaa sitten TaivasPian kanssa. Näihin ihaniin häkkeihin loin palvovia katseita pitkin päivää...

Vaikka Suomen talvi näin itsenäisyyspäivän kunniaksi tarjosi luihin ja ytimiin purevaa viimaa, oli tunnelma mitä mahtavin. Paikalle oli ilmaantunut heti aamusta alan harrastajia tekemään löytöjä, ja pitkin päivää minglailin vuoroin ulkoilmassa, vuoroin sisätiloissa lämmittelemässä ja ihailemassa Pian aivan upeaa putiikkia, joka on nerokas kampaamon ja iki-ihanan sisustusliikkeen yhdistelmä.

Olin niin otettu, että iltapäivällä huomasin muuttaneeni lähes kokonaan sisätiloihin vaaleaan sohvaan, jossa istuin silmät selällään yrittäen painaa mieleeni kaiken näkemäni.
Suosittelen sekä lämpimästi että yli-innokkaana, että kaikki kynnelle
kykenevät käyvät joskus paikan päällä Espoonssa hypistelemässä ja ihastelemassa.
Vaikka liike on pieni, sinne eksyy helposti tuntikausiksi! :)

* * *
Kylmää säätä uhmaten kauppa kävi ja katkeransuloisin tunnelmin erkanin aarteistani. Muunmuassa rakastamani arkku Malmön satamasta sai uuden, rakastavan kodin. Heihei arkkuseni, kohti uusia seikkailuja! Samoin lähti suloinen enkelipeilini, vanha jauhosihti, puuhevonen äidin Intianmatkoilta ja ties mitä muuta. Toivottavasti ostajilla on sama tunne kuin itselläni, kun pääsen vihdoin kotiin seurustelemaan uusien aarteideni kanssa...

En tietenkään lähtenyt minäkään Sunasta tyhjin käsin, ihanaa sisustuskirjaa sekä himoitsemaani rautaromupyramidia rikkaampana itsenäisyyspäivänvietto oli mitä ihanin. Yöllä luova aivopuoliskoni kävi ylikierroksilla, ja kirjoitin VintageVintin kotisivuille artikkelin Burleskista sisustuksesta. Ikävä kyllä se toinen aivopuolisko oli ilmeisesti jo yöpuulla, joten työni päätteeksi aamuyöllä painoin jotain ihmenappia ja koko teksti hävisi sen siliän tien... Mutta kahdesti tehty työ on varmasti laadukkaampaa, joten kun saan tekstin joskus kirjoitettuauudestaan, se on varmasti saanut lisäarvoa uusista kokemuksista ja valokuvista... Mutta nyt täytyy maksaa ne univelat, kunhan ensin vielä guuglaan Sofi Oksasen linnanjuhlapuvun... "Ååå, it's hard to be a VintageVintiö..."

Pian nukahdan tynnyriin...

Kello näyttää, että vuorokausi on jo ehtinyt vaihtua. Olen juuri saanut pestyä naamastani päivän noet. Gunnarsbergissä hoivattii tänään mukavaa porukkaa, joka tuli viettämään pikkujoulujaan Inkoon metsiin. Vieraat saapuivat vasta iltapäivällä, mutta tilan väki on tietenkin hyörinyt ympäriinsä jo aamusta alkaen lämmittämässä savusaunaa, Kostamo-mökkiä, kylpytynnyriä ja ihanaa pikku Kellotapulia. Vieraiden saapuessa myös hevoset oli tietenkin haettu sisään, kynttilät sytytetty ja eläinten taljat ja nahat levitetty mökkien lattioille paljaita varpaita lämmittämään. Pienen maastoratsastuksen jälkeen jengin miesporukka jäi kellotapulin hämärään juomaan muutaman oluen, sillaikaa kun naisväki pääsi nautiskelemaan ensimmäisenä savusaunasta ja höyryävästä kimppakylvystä taivasalla.

Vieraiden lähdettyä kävin sitten itsekin viisivuotiaan tyttäreni kanssa nautiskelemaan viimeisistä löylyistä, mutta kymmenen minuutin kylpemisen jälkeen huomasin tyttäreni närkästykseksi, että päivän tauoton juokseminen on ottanut ihanasti voimille ja että pian nukahdan tynnyriin, ellen äkkiä pääse suihkuun ja yöpuulle ihan oikeasti. Siellä tynnyrissä istuskellessani ja öljylamppujen tuiketta talviyön pimeydessä ihaillessani tajusin jälleen kerran, mikä etuoikeus on saada asua Gunnarsbergin tilalla, jossa Lapin mökkielämä löytyy aina 20 metrin päässä kotiovelta, vaikka Uudellamaalla ollaankin.

Huomisaamuna pakataan kirpparilaatikot täyteen ja lähdetään viettämään kunnon kirppulauantaita Kirppis 51:lle, mutta toivon mukaan ehdin ottaa huomenna - tai ainakin lähipäivinä - muutaman hyvän valokuvan mökeistä ja “pikkulapista”...  Ja tietenkin myös muutama joulukuva, kun tupa on kerrankin kynttilöitä ja kaikkea ihanaa krääsää pullollaan! Joulukuu on muuten ihana, mutta hieman lyhyt minun makuuni.