Marjukan kotona

Jos joulumielellä olisi koti, olisi se varmaankin Marjukan luona Kirkkonummella.
Kodin lämmin ilmapiiri ja kukkapotpurrintuoksu tuntuu huumanneen minut jo ovella, sillä ennen kuin kengät ovat lentäneet jaloistani tuijotan ympärilleni kuin olisin eksynyt Liisan Ihmemaahan. Jokainen nurkka on täynnä ihania yksityiskohtia, joita tekee heti mieli mennä ihailemaan lähempää. Keinutuoli, leijonalamppu, krusifiksi, ikoniseinä, ihana vanha puusänky, kuivakukkia, marokkolainen tarjotinpöytä, valokuvia, pieniä puuhevosia ja enkeleitä...

Yksityiskohtien runsaudesta huolimatta kaikki sointuu saumattomasti yhteen. Vanha sisustajan totuus muistuu mieleeni: kun hankkii vain sellaista, joka on omasta mielestä ihanaa, tulee kaikki sopimaan yhteen. Marjukan kotia ei ole stailattu, eikä se näytä näyttämöltä, jolle on kasattu rekvisiittaa. Mikä täällä on niin ihanaa? Vasta pitkän ajan kuluttua tajuan sen: tällä kodilla on sielu. Täällä ei kuulu median pauhantaa, eikä telkkarin tarvitse täyttää tyhjyyden tunnetta. Kellojenkaan tikitys ei ole ahdistava muistutus puheenaiheiden loppumisesta, vaan osa kokonaisuutta, kuin sydämen lyönnit. Näin minäkin haluan elää, elämä täynnä asioita, muistoja ja ihmisiä jotka itse sinne haluan. Haluan kaikkea ihanaa ja paljon!

Sama pätee ilmeisesti myös ruokaan;
Kun lähdimme illalla Kirkkonummelle päin, tiesimme, että Marjukka tarjoaisi "jotakin pientä iltapalaa". Vielä mitä! Perillä meitä odottaa pöytä, joka notkuu herkkuja.

Kuin emme ikinä olisi ruokaa nähneetkään istuudumme pöytään ja jäämme siihen moneksi tunniksi seurustelemaan ja syömään, vuoronperään tehden pieniä ihastelu-ekskursioita asuntoon.


Palaan kotiin onnellisena ja täynnä intoa. Haluan täyttää kotini kaikella kauniilla ja rumalla, sievällä ja mauttomalla, kaikella josta minulle tulee yksinkertaisesti hyvä mieli.

Viinilaatikosta hauskempi kenkähylly